Lasten ja myös meidän aikuisten medialukutaito ja sen kehittäminen on yksi tulevaisuuden haasteistamme. Kuinka oppia lukemaan ja tulkitsemaan eteemme välitetty tieto kriittisesti, faktat ja fiktiot toisistaan erottaen. Kuinka opimme tulkitsemaan näkemämme viestin sisällön päämäärän tai tarkoituksellisuuden ja kuinka erottaa olennainen epäolennaisesta.

Miksi jokin uutinen päätyy mediaan, mikä merkitys kuvalla on viestinnässä ja millaisella kuvalla. Miten ajankohta ja asiayhteys liittyvät toisiinsa. Medialukutaito ei ole vain mainoksen ja toimitetun aineiston toisistaan erottamista, vaan kokonaisuuden hahmottamista osana oman maailmankuvan ja arvomaailman kehitystä.

Viime viikkoina maakunta- ja paikallislehdistä on saanut lukea mitä erikoisempia juttuja. Surullista on, että tilastokirja on jäänyt toimittajilta joko lukematta tai ymmärtämättä, sillä gallupien analysoinnit hyvin pienillä otoksilla eivät täytä alkeellisimpiakaan journalismin periaatteita. Harmillista on myös lehtien tapa pönkittää yksittäisiä ehdokkaita, johon kyselyjä ja gallupeja on yritetty valjastaa.

Suomalaisten lukutaidon taso on kansainvälisestikin arvioiden korkea, lukuopetus erinomaista. Ollaan siitä ylpeitä, mutta ei tuudittauduta siihen.

Viihteellistyvässä, monimuotoisemmassa ja monikulttuurisemmassa maailmassa medialukutaito jos mikä, on tärkeä kansalaistaito. Myös vaalien välillä.

Vaalikiertueella on viimeisten viikkojen aikana tullut monia uusia mielenkiintoisia asioita vastaan.

Lauantai-illan päätteeksi meille ehdokkaille oli järjestetty mielenkiintoinen ilta ”tanssii ehdokkaan kanssa” –tapahtumassa. Mielenkiintoiseksi tanssin teki se, että minulla ei ollut hajuakaan tangon askelista ennen illan harjoituksia.

Tunnin harjoittelun jälkeen edessä oli esityksen vuoro kriittisen rakentavalle tuomaristolle ja yleisölle. Vaikka tulisuus tangossa taisi jäädä keskittymisen varjoon, niin hauskaa kuitenkin oli! Opastajille ja tanssipartnerilleni kuuluu suuri kiitos hauskasta illasta.

...mutta rankempi musiikki on kuitenkin minun makuuni.

Maanantaina 26.2.2007

Vaaleihin on tänään enää vajaat 3 viikkoa ja ennakkoäänestyksen alkuun vain reilu viikko.

Täksi päiväksi en tarkoituksella järjestellyt tilaisuuksia, kun joskus on aina
syytä vastailla kysymyksiin ja hengähtää hetkinen. Ja kun sattui vielä komea
päivä, niin hiihtolenkki oli paikallaan.

Hiihtäessä, kauniissa sotkamolaisessa harjumaastossa, sielu saa levätä, mutta
aikaa jää miettiä monia asioita. Kun tänä päivänä ihmisten elämässä vaivaa
usein kiire, niin hyvät harrastukset jäävät liiaksi taka-alalle. Kun joka vuosi
uutisoidaan, että varusmiehet ovat huonompikuntoisia kuin koskaan tai muutoin epäterveitä elämäntapoja kavahdetaan, niin eikö olisi paikallaan, että
yhteiskunta kannustaisi liikkumaan?

Omat kokemukseni työpaikoiltakin ovat, että aika vähän säännöllisiä yhteisiä
harrastus- ja liikkumishetkiä on yleensä tarjolla. Työssä jaksaminenkin
varmasti kasvaisi, jos liikkuminen saataisiin osaksi työviikkoa. Ja vielä
varmemmin, jos se olisi osin työajalla.

Hiihtäessä ennättää pohtimaan monenlaista, mutta yksi asia jäi mieleen: ensi
kerralla laitan uudet pitoteipit pohjaan…

Rotuaarilla vietetty aamupäivä piti sisällään monia mielenkiintoisia
keskusteluja. Nuorten kiinnostus vaaleja kohti tuntuu nousevan. Vaikka usein nuorten suurin huoli liittyy opintorahaan, niin tänään käytiin keskusteluja myös koulutuksen laadusta. Ryhmäkokojen kasvu rassaa niissä oppiaineissa, joissa tarvitaan käytännön harjoittelua.

Kansanedustaja on paljon vartiana myös koulutuksen kehittämisessä. Minä en
kannata lukukausimaksuja, vaikka hivenen pidän ovea auki osalle ETA-alueen
ulkopuolelta tuleville opiskelijoille. Entäpä jos koulut voisivat hankkia lisärahoitusta esim. yrityskoulutuksista? Ja vain siinä tapauksessa, että se ei
vähentäisi normaalia opetusta vaan päinvastoin.

Keskustan Oulun vaalipiirin ensimmäinen vaalijuhla pidettiin Kajaanissa.
Puheenjohtaja ja pääministeri Matti Vanhanen oli mukana vauhdittamassa
tapahtumaa.

Reilu parisataapäinen juhlayleisö sai nauttia politiikan lisäksi
korkeatasoisista esityksistä kajaanilaisilta nuorisoryhmiltä.

Vaalijuhlaa ennen kävin päivällä RadioSuomen haastattelussa vaalirahoituksesta ja kampanjoinnista. Erityisesti elokuvan tarjoaminen kiinnosti toimitusta.Minusta poliitikkojen pitää tarjota toimintamalleja ja vapaamuotoisia keskustelupaikkoja, jotta politiikka tulisi lähemmäs ihmisiä ja
osallistumiskynnys madaltuisi. Elokuva elokuvana, mutta sitä ennen ja sen
jälkeen on halukkailla mahdollisuus tentata päivän polttavia kysymyksiä.

Vaalipaneeli, jossa on yli 500 kuulijaa! Ei ihan jokapäiväinen tapahtuma. Tänään vuorossa oli Kajaanin lukion ja ammattiopiston paneeli, jossa oli paikalla 7 ehdokasta.

Opintorahan noston kannattajia meitä oli pitkä rivi. Herättelin kysymyksen
miksi mitään ei tapahdu, vaikka pöydän ympäriltä lähes kaikki puolueet ovat
viimeisen 12 vuoden aikana olleet hallituksessa. Olisiko päättäjien
ikärakenteella jotakin tekemistä?

Maahanmuutto- ja pakolaispolitiikka puhuttaa Kajaanilaisia. Rasismi ei saa
nostaa päätään, mutta työperäisen maahanmuuton ja pakolaispolitiikan on
huomioitava myös alueelliset erot. Jos 80 % ulkomaalaisväestöstä on työttömänä, järjestelmä ei toimi. Kotouttamiseen on panostettava entistä enemmän. On selvää, että Suomessa tulee olemaan joillakin alueilla työvoimapula ja tarvitaan maahanmuuttajia, mutta "slummiuttamiseen" politiikassa ei pidä mennä.

Sunnuntaina vuorossa oli Ylä-Kainuun startit Puolangalla ja Suomussalmella,
joissa mukana oli europarlamentaarikko Kyösti Virrankoski.

Koskettavan elokuvan jälkeen moni tuumaili, että kaikkien arkisten huolien
rinnalla, tärkeintä on rakkaus.